Porvoo – Tallinna

Vihdoin netti toimii. Saavuimme Piritan laituriin yöllä kello 01.00 ja tyynesti ajoimme Private puolelle.

Porvoo 29.6.

Aamulla 10.00 nousi purjeet ja Goda Hoppin keula kääntyi kohti Helsinkiä. Alku vaikutti lupaavalta, tuuli kivasti ja sää oli upea. Emäsalon sillan alitettuamme tuuli kääntyi vastaiseksi. Vedimme ”lillukryssiä” Pirttisaarelle asti.

”Lillukryssiessämme” eteenpäin päätimme pitää ruokatauon. Pikkusiskoni nimitettiin ”puksupiiaksemme”. Söimme kotona valmiiksi tehtyä riisisalaattia.

Söderskärin kohdalla tuuli koveni ja aallot kasvoivat. Jokainen meistä lisäsi vähitellen enemmän vaatetta ylleen. Saavuimme laivaväylälle. Rupesimme kääntelemään päitämme puolelta toiselle tähyilläksemme rahti- ja matkustuslaivoja. Ei näkynyt. Takaamme Vuosaaren satamasta lähti muutama rahtilaiva uhkaavasti kohti meitä. Onneksemme ne käänsivät keulansa toiseen suuntaan.

Iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen edessämme näkyi Helsingin matala. Odotimme koko matkan ajan näkevämme jonkin ison saaren helikorterin laskeutumispaikkoineen, mutta edessämme olikin vain pieni tötterö. Aallokko suureni. Tuntui, kuin Helsinki ei olisi ikinä jäänyt taaksemme. Helsingin matala siinsi koko ajan edessämme ja pikkuhiljaa se alkoi käymään hermoille.

Rahti laivoja kulki kaukana horisontissa ja muutama meni kauempana ohitsemme. Tuuli koveni entisestään, jolloin myös aallokko kävi suuremmaksi. Aallot olivat 1,5-2 metrisiä ja pahimmillaan melkein kolmimetrisiä. Vaahtopäät alkoivat hyppiä ja pian ne hyppivät kannellekkin. Kuljimme aallolta pohjalle ja takas ylös aallolle.

 

Viron rannikkoa ei vielä näkynyt, jolloin toivo alkoi pikkuhiljaa hiipua ja istuminen kävi ikäväksi. Iltaa kohden tuuli koveni 10 m/s. Rannikon näkyessä edessämme rupesimme tähystämään Tallinna madalaa. Sen ohitettuamme saavuimme Tallinnanlahteen, jossa tuuli koveni entisestään. Jouduimme laskemaan Genuan (isompi keulapurje), kun se alkoi painamaan veneen kylkeä kohti veden pintaa. Auringon lasku oli täydellinen.

Ajelimme loppumatkan isopurjeella Piritan satamaporteille. Porttien edessä ollessamme laskimme purjeen ja kuljimme moottorin voimin porteista sisään. Kello oli 01.00. Veimme veneen laituriin ja menimme satama toimistoon. Siellä virallisen ”kapteenin” eli isäni piti täyttää tiedot veneestämme ja matkustajista. Saimme vessakoodin ja wifin salasanan sekä tiedon siitä, että olimme menneet private laituriin. Saimme luvan yöpyä laiturissa ja aamulla siirsimme veneen vierasvenelaituriin.

Netti ei toiminut ja oli kylmä. Vaihdoimme vaatteet ja söimme leipää tuorejuuston kanssa ennen nukkumaan menoa. Nukkumaan mennessämme kello oli 02.30.

Aamulla heräsin kovaan tuuleen, kylmyyteen ja kurkkukipuun. Siirsimme veneen vieraille tarkoitettuun laituripaikkaan. Sen jälkeen siivosimme ja kävimme äitini ja pikkusiskoni kanssa suihkussa. Aamupalaksi söimme kaurapuuroa. Piritan satama on hieman karu, mutta toimiva.

Nyt lähdemme tutustumaan Tallinnaan.

2 vastausta artikkeliin ”Porvoo – Tallinna

  1. Olipas jännittävää, huh huh. Hyvä kun olette maissa. Hienoja kuvia blogissasi.

  2. Hieno matka ja turvallisesti perillä. Kiva seurata matkan etenemistä ja upeita valokuvia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.